Jos joku joskus näkisi minun puhelimeni kuva- ja videogalleriat, hän saattaisi hieman kohottaa kulmiaan. Sieltä löytyy tuulessa heiluvia koivunoksia. Muistikirjan sivuja. Läppärin näppäimistö. Sadepisaroita ikkunassa. Koiran tassuja metsäpolulla. Ja yllättävän monta kuvaa ja videota omasta puhelimestani…
Ei kuulosta kovin kiinnostavalta materiaalilta, vai mitä? Minäkin ajattelin pitkään niin. Että hyvän reelsin pitäisi näyttää joltain ihan muulta. Silti juuri niistä arkisista videoklipeistä syntyy moni sellainen Instagram reels (eli kela, tai lyhytvideo…), joka saa ihmiset pysähtymään.
Jos olisin tajunnut tämän muutaman vuoden aiemmin, olisin säästänyt itseni aika monelta turhautumiselta. Muistan nimittäin hyvin ne ensimmäiset yritykset:
Laitoin puhelimen pöydälle, keksin jos jonkinmoisia telinevirityksiä, kun ei minulla silloin vielä kunnollista telinettä ollut. Päätin, että nyt minä kuvaan sen videon ja painoin nauhoituksen päälle.
Katsoin itseäni näytöllä. Mietin, mitä tekisin käsilläni. Yritin näyttää rennolta.
Hymyilin. Hymy näytti siltä, kuin olisin juuri haukannut sitruunaa. Ja sen sitruunahymyn myötä kaksoisleukani päätti napata pääroolin videolla.
Katsoin videon. Poistin sen. Kuvasin uuden.
Kaksoisleuka oli edelleen siellä. Se tuntui löytävän kameran aina ennen minua. Siinä vaiheessa mietin, että jos tästä videosta jää jotain mieleen, niin se ei ainakaan ole se asia, josta halusin puhua. (En muuten vieläkään oikein tiedä, onko puhelimissa jokin sisäänrakennettu ”etsi epäedullisin kuvakulma” -toiminto…)
Ehkä tunnistat tunteen. Ehkä sinun murheesi ei ole kaksoisleuka. Ehkä se on oma ääni. Tai se, ettet tiedä mitä sanoisit. Tai yksinkertaisesti se, että kameralle puhuminen tuntuu vieraalta. Syitä voi olla monia. Mutta lopputulos on yleensä sama: video jää kuvaamatta, tai ainakin julkaisematta.
Kaikkien ei tarvitse markkinoida samalla tavalla
Jossain vaiheessa törmäsin käsitteeseen faceless-reels. Täytyy myöntää, että ensimmäinen ajatukseni oli, että siinäpä taas yksi uusi markkinointitermi. Mutta kun ymmärsin, mistä oikeasti oli kyse, jokin loksahti paikoilleen.
Faceless-reels tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei sinun tarvitse olla itse videon pääosassa. Voit kuvata työpöytääsi. Muistiinpanojasi. Käsiäsi työssä. Valmistautumista asiakastapaamiseen. Höyryävää teemukia. Koiran tassuja metsäpolulla. Laineiden lyömistä rantakiviin. Tai sitä hetkeä, kun avaat aamulla läppärin ja työpäivä alkaa. Kuulostaa ihan tavalliselta elämältä. Ja tiedätkö mitä? Juuri siksi se toimii.
Luottamus ei synny täydellisestä videosta
Moni markkinoinnin kimpussa tuskaileva yksinyrittäjä ajattelee, että asiakkaat haluavat nähdä yrittäjän kasvot. Varmasti joskus haluavatkin, se on ihan totta. Totta on myös se, että kasvojen näkeminen herättää tuttuuden tunnetta. Mutta vielä enemmän asiakkaat haluavat tuntea, että yrittäjä ymmärtää heitä.
Ajattelepa hetki omaa käyttäytymistäsi somessa. Jäätkö katsomaan videota siksi, että siinä on kauniisti valaistut kasvot? Vai siksi, että joku sanoo ääneen juuri sen ajatuksen, joka on pyörinyt omassakin mielessäsi? Minä veikkaan jälkimmäistä.
Siksi uskon, että markkinoinnissa tunne voittaa tekniikan yllättävän usein. Asiakas ei lopulta mieti, oliko videossa täydellinen kuvakulma. Hän miettii, ymmärsitkö sinä hänen tilanteensa. Ja siihen ei tarvita täydellistä valaistusta. Eikä täydellistä leukalinjaa.
Entä jos minulla ei ole mitään kuvattavaa?
Tämä on ehkä yleisin kysymys, jonka saan. Ja samalla se on kysymys, johon vastaan kaikkein mieluiten. Koska vastaus löytyy lähes aina jo valmiiksi puhelimestasi.
Selaa joskus puhelimesi galleriaa. Mitä sieltä löytyy? Maisema iltakävelyltä? Syksyn ensimmäiset puolukat lenkkipolun varrelta? Höyryävä teemuki? Keskeneräinen muistilista? Työpöytä ennen työpäivän alkua? Lemmikki, joka päätti osallistua etäpalaveriin?
Sinä ehkä näet aivan tavallista, jopa tylsääkin arkea. Minä näen monta mahdollista, toimivaa reelsiä.
Usein kaikkein kiinnostavin sisältö ei synnykään siitä, että teet suunnitelman, käsikirjoituksen, ja lähdet kuvaamaan videota. Se syntyy siitä, että alat huomata ympärilläsi pieniä hetkiä, jotka ovat olleet siinä koko ajan.
Faceless ei tarkoita piiloutumista
Tässä kohtaa haluan oikaista yhden väärinkäsityksen. Faceless-reels ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi piiloutua. Tai ettei sinun koskaan kannattaisi näyttää itseäsi. Ei lainkaan. Minäkin näyn välillä omissa videoissani. Mutta enää en ajattele, että jokaisessa reelsissä pitäisi olla minun kasvoni.
Ajattelen mieluummin näin: Mikä auttaa minua kertomaan tämän tarinan parhaiten? Joskus vastaus on oma puhuva pää. Joskus taas höyryävä teemuki ikkunan ääressä kertoo tunnelman paljon paremmin.
Markkinoinnin ei tarvitse tuntua esiintymiseltä
Tämä on ehkä se tärkein asia, jonka haluan sinun muistavan: markkinoinnin ei tarvitse tuntua siltä, että nouset joka päivä näyttämölle. Se voi tuntua myös siltä, että kutsut jonkun kurkistamaan hetkeksi omaan arkeesi. Näytät pienen yksityiskohdan. Kerrot yhden ajatuksen. Jätät ihmiselle tunteen. Ja usein juuri se tunne riittää rakentamaan enemmän luottamusta kuin minuutin mittainen puhe kameralle.
Kaipaatko vähän apua alkuun?
Jos seuraava ajatuksesi on: ”Kuulostaa hyvältä… mutta mitä minä sitten oikein kuvaisin?”, et ole yksin. Siksi kokosin maksuttoman Faceless-reelsit -ideapankin.
Se sisältää:
- 20 helppoa faceless reels -ideaa
- 10 työarjesta kuvattavaa videoklippiä
- 10 muusta arjesta kuvattavaa videoklippiä
- esimerkkitekstejä kolmelle eri palvelualan yrittäjäryhmälle
- uusia näkökulmia siihen, miten sisältö rakentaa luottamusta ja brändiä
- oivalluksen siitä, miksi tunne on usein tärkeämpää kuin täydellinen video.
Toivon, että seuraavan kerran, kun avaat puhelimesi kameran, et mieti ensimmäisenä, miltä näytät. Toivon, että katsot ympärillesi. Saatat huomata, että seuraava hyvä reels odottaa jo valmiina omassa arjessasi. Sinun tarvitsee vain nähdä se.